Moikka jälleen lukijat! Juhannus meni, ja voin sanoa, että teki muuten hyvää ihan vaan olla välillä. En hetkeen oo ehtinyt pysähtyä tolleen kun nyt tänä juhannuksena.
Viimeiset pari kuukautta oon ollut ihan himokiireinen, kun koko ajan tulee vaan uutta ja uutta juttua eteen. Eikä se mitään, nautin kyllä toimittajan työstä, mutta hetkeen en oo saanu sellasta oikeeta taukoa kaikesta. Sellasia nopeita viikonloppulomia, jolloin kuitenki herään sunnuntaiaamuna siihen, että joku juttu pitäs hoitaa – ja sit hoidan sen vaivaavan jutun. Juhannuksena pääsin oikeesti vähän nollaamaan, ja ihan jopa kaks päivää meni niin, etten oo miettinyt yhtään työasioita! Käytiin kalakaverin kanssa juhannustansseissa, mato-ongittiin (sain taas isoimman kalan) ja totta kai tehtiin vihdat ja saunottiin ilta-auringossa. Arki iski vaan aika ikävästi märällä rätillä poskeen, kun maanantai saapui ja oli pakko ajella vähäks aikaa takas etelään.
Oon siis joutunut nyt työjuttujen takia olemaan vähän pidempiä pätkiä pääkaupunkiseudulla, ja jotenkin huomaan, että aina kun sinne meen, alan kaivata melkein saman tien takas kalakaverin kainaloon Karijoelle. Eikä se oo se pelkkä kalakaverin kainalo, joka saa haluamaan maalle, vaan se idylli ja kulttuuri mikä siellä on. Se on se ihana pienuus ja sellanen fiilis, mitä ei oo missään muualla. Se on se, mikä saa mut tuntemaan niinku oisin kotona.
Onneks kohta on loma, ja pääsen olemaan oikeesti kokonaisen kuukauden lomalla ja viettämään enemmän aikaa täällä Karijoella. Ollaan ajateltu kalakaverin kanssa poimia mansikoita ja mustikoita, syödä paljon jäätelöä ja käydä maauimalassa jokaisena aurinkoisena päivänä. Toki ei se ihan oo kokonaan lomaa, koska me järjestellään meidän häitä! Siis häitä! Mun ja kalakaverin häitä!
Kalakaveri ei yleensä oo mikään ylenpalttinen romantikko, mutta nyt täytyy myöntää, että jokainen siirappipurkki tyhjättiin kyllä juhannuksena. Nimittäin kalakaveri kosi mua juhannusaattona iltasaunan jälkeen! Toisaalta odotin kosintaa jossain vaiheessa, koska meidän suhde on ollut tosi tiivis jo pitkään ja se on kestänyt myös sitä, että oon ollut aika pitkiä pätkiä etelässä, mutta en ajatellut, että kalaveri vois olla näin ihanan romanttinen ja kosia kauniissa aurinkoisessa ja koivun tuoksuisessa juhannusillassa mua. Mun sydän sulaa, kun ajattelen tota iltaa. <3
Me ajateltiin, että mentäis naimisiin Karijoen kirkossa jo nyt elokuun alkupuolella, koska miksi ei. Onneks kirkosta löytyi vapaa lauantai meidän häille! Itse hääjuhla ajateltiin pitää vanhassa puisessa ladossa, joka koristeltais ihanaksi kukilla ja valonauhoilla! En kestä miten ihana siitä tilaisuudesta tulee! Kaikki rakkaimmat ihmiset samassa ladossa viettämässä ikimuistoista iltaa meidän kanssa!
Nyt kuitenkin meillä on vielä häiden valmistelut kesken ja musta tuntuu, että meidän kaverit suunnittelee polttareita… Saas nähdä missä ne vietetään ja mitä oikeen joudun tekemään…