Rohkeasti kohti unelmia – Vauhti-Matin ratsutilan tarina
Ähtärin ja Soinin rajalla hiekkatien varrella kohoaa massiivinen puinen portti, joka on kiedottu valoköynnökseen. Kun portista astuu sisään, yhdeksän islanninhevosta ja puoli länkkäri odottavat tulijaa tilan omistajien Helena Hannun, Risto Mikkolan ja Mari Teivaanmäen kanssa. Ollaan saavuttu Vauhti-Matin ratsutilalle.
Helena ja Risto muuttivat noin viisi vuotta sitten Ähtäriin. Talo oli ollut heillä jo vuodesta 2008 vapaa-ajan asuntona, mutta he päättivät tehdä siitä ympärivuotisen kodin. Helena on ollut aina maaseutuasuja ja hän kertoikin, ettei voisi kuvitella asuvansa kerrostalossa. Kun Helena ja Risto asuivat kaupungissa, heillä ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia suureen pihaan, kun tonttikoko oli paljon rajallisempi. Nyt järvi alkaa aivan talon nurkalta ja luonto on eri tavalla läsnä kuin aiemmin.
Haaveesta tuli Vauhti-Matin myötä totta – sattuman kautta
Helenalla oli ollut jo pitkään haave työskennellessään Seinäjoen ammattikorkeakoulussa yrityspalvelupäällikkönä, että heti kun hän pääsee eläkkeelle, hän alkaa satsaamaan aikaa hevosiin. Hänen haaveensa oli tehdä rakkaasta hevosharrastuksesta ammatti. Helena on koko ikänsä ollut hevosihminen ja muun muassa harrastanut Suomenhevosia ja raveja. Koko elämän mittainen hevosharrastus kulminoituikin eläkkeelle jäämisen jälkeen Islanninhevosiin.
Vauhti-Matin tilaan Helena ja Risto törmäsivät ikään kuin sattumalta. Tai no olihan tila ollut siinä aina, mutta ostoaikeet heräsivät sattuman kautta. Risto oli ollut kylällä muissa asioissa ja kysynyt veneelle talvipaikkaa. Eräs kyläläinen oli heti kertonut veneelle paikan, mutta samalla tuonut Helenan ja Riston katsomaan tilaa. Siinä ohimennen hän mainitsi Helenalle ja Ristolle, että tila on myynnissä. Ensiajatus Helenalla ja Ristolla oli vähän skeptinen, sillä tila vaatisi suuria korjauksia: ”Navetan nähtyäni ajattelin, että joo-o. Kyllä tästä voi saada ihan hyvän”, naurahtaa Helena muistellessaan ensikohtaamistaan tilan kanssa. Ja kyllä tilasta suurella työllä upea kokonaisuus on muodostunut.
Helena kertoo, että hevosissa on tietysti työtä, mutta se on sellaista työtä, mitä hän rakastaa. Myöskin se, että heitä on tilalla useampi ihminen luo turvaa. Tukiverkko mahdollistaa sen, että jonkin esteen sattuessa voi pyytää toisen apuun. Vastuuta työstä pystyy jakamaan paremmin.
Helenan ja Riston kanssa ratsutilalla työskentelee Mari Teivaanmäki. Mari on perheensä kanssa paluumuuttaja. Lukioon asti hän asui Ähtärissä, mutta tietenkin lukion jälkeen piti alkaa pohtia, mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa työkseen. Niinpä Marin tie vei Jyväskylän kautta Tampereelle, jossa hän valmistui lähihoitajaksi. Tampereella hän perusti perheen ja teki töitä kymmenisen vuotta. Kuitenkin Marin isä alkoi puhua, että mitäs jos perhe muuttaisi takaisin Ähtäriin. Mari pohti asiaa miehensä Teemun kanssa ja he tulivat siihen lopputulokseen, että muutetaan takaisin Marin kotipaikkakunnalle. Marilla oli heidän muuttaessaan haaveena ostaa ainakin yksi hevonen, jotta lapsillekin olisi aitoa maalaiselämää. ”Lopulta niitä tulikin vähän enemmän”, naurahtaa Mari. Mari olikin heti innolla mukana, kun Helena ja Risto alkoivat puhua tästä ratsutilahankkeesta.
Marin, Helenan ja Riston tiet ovat kohdanneet jo aiemmin, sillä he ovat naapureita keskenään. Mari ja Teemu ovat halunneet aina olla kylällä avuksi ja heti siitä asti, kun Helena ja Risto muuttivat kylään perheet ovat olleet keskenään yhteydessä. Heille oli myös heti selvillä, että he perustavat yrityksen yhdessä.
Kyläyhteisön voima on uskomaton
Aivan huikeaa heidän mielestään on ollut kyläyhteisö, joka on ollut vahvasti asiassa mukana koko ajan. On ollut niin kyläseppä, kirvesmies, sähkömies, putkimies ja kaivinkoneyrittäjä kaikki tästä omalta kylältä. ”Olemme kokeneet, että tämä on piristänyt koko kylää”. Heitä kaikkia on ilahduttanut kyläläisten ilo tästä ratsutila-hankkeesta. Eräskin kyläläinen käydessään tilalla sanoi: ”Tämä on parasta mitä tällä kylälle on pitkään aikaan tapahtunut”.
Pitää uskaltaa unelmoida ja tehdä työtä unelman eteen
Helena haluaa rohkaista kaikkia ottamaan unelmastaan kiinni. Helena painottaakin, että kun on unelmia, niin on tärkeää uskaltaa tarttua tilaisuuteen. Pitää myös ajatella niin, että mitään ei saa, jos ei uskalla ensin panostaa asiaan, sillä mitään ei myöskään saa ilmaiseksi. ”Mekin mietimme heti, että asiantuntija tekee verkkosivut ja vaikka se maksaa niin halusimme heti alussa panostaa kunnolla”, kertoo Helena. ”Ja hevosia toki sopiva määrä”, naurahtaa Risto. Asiaa kun tekee täydellä sydämellä niin se tietää hyvää.
Myös visio pitää olla kirkkaana mielessä. Arvot ovat myös tärkeitä eli täytyy pitää niistä itselle tärkeistä arvoista kiinni. Helena kertoo, että heille on ollut aina tärkeää, että annetaan asioille aikaa. On aikaa asiakkaille, on aikaa touhuta hevosten kanssa ja että on siistit olosuhteet niin hevosille kuin asiakkaille. Halutaan antaa aitoja kohtaamisia ja välittää se tunne, että tallille on mukava tulla. Luonnosta ja eläimistä nauttiminen sekä se, että saa tulla ratsastamaan juuri sellaisena kuin on. ”Nämä kaikki ovat olleet jo sitä Vauhti-Matin aikaista filosofiaa, josta on haluttu alusta asti pitää kiinni”, summaa Helena.
Kolme parasta asiaa maalla asumisessa
Helenan mielestä parasta maalla on luonto. Luonto on koko ajan läsnä, vuodenajat tuntuvat ja niiden vaihtelun huomaa. Toinen paras asia on yhteisöllisyys, kaikki ihmiset. Kaupungissa on ne ihan lähinaapurit, mutta muiden kanssa ei siinä asuinyhteisössä tule oltua niin paljon tekemisissä. Täällä on monen kilometrin päässä olevien ihmisten kanssa paljon tekemisissä. ”Mari on joskus sanonut, että käy naapurissa, minä heti tietysti, että niin kymmenen kilometrin päässä” naurahtaa Helena. Myös tietynlainen vapaus on konkretisoitunut maalla ja tullut tärkeäksi. ”Välillä oikein havahtuu siihen hiljaisuuteen ja tulee ihmeteltyä sitä, kun ei mitään kuulu. Se on todella vapauttavaa”, kertoo Helena.
Marin mielestä parasta maalla on rauhallisuus, ihmisten pyyteettömyys ja ystävällisyys. Täällä on turvallista asua, ja ihmiset ovat ystävällisiä. Luonto on aivan ihana ja siitä nauttii. Varsinkin hevosten kanssa luonnosta ja sen rauhasta voi saada kaiken irti.
Myös Riston mielestä parasta on oma rauha ja luonto, jotka ovat maalla vertaansa vailla. Risto kertookin ilahtuvansa joka kerta kun huomaa selkeästi vuodenaikojen vaihtumisen. Myös lintujen laulun kuulee aivan eri tavalla kuin ennen. Pääskyset muuttivat takaisin tilalle, kun navetta laitettiin kuntoon. Helena on erityisesti nauttinut linnuista ja niiden laulusta. Luonto kaikkine upeine muotoineen on aivan äärellä.
Vauhti-Matti haluaa tarjota elämyksiä
Vauhti-Matin tilan maastot ovat moninaiset, ja erilaisille ratsastajille löytyykin varmasti sopiva maasto. He kertoivatkin, että mökkiläiset ovat yllättävän hyvin löytäneet ratsutilalle. Samalla tavalla myös vakituiset asukkaat eri kunnista ovat käyneet runsaasti ratsastamassa. Vieraita on tilalla käynyt aivan ympäri Suomen ja myös ulkomailta. Tilalla pääsee ratsastamaan kaiken ikäiset. Helena kertoikin, että nuorin ratsastaja on ollut 5-vuotias ja vanhin 83-vuotias. Tilalla on erilaisia hevosia ja useampi niistä on sellainen, jonka voi antaa kenelle tahansa ratsastettavaksi. Tuleva kesä sekä muut loma-ajat tulevat olemaan sesonkiaikaa.
Tilalla halutaan tuoda elämyksiä asiakkaille heidän toiveidensa mukaan. Mari on lukenut itsensä eläinavusteiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja suunnitteilla on myös asiakkaiden kanssa tehtävää toimintaa, jossa eläimet ovat suuressa roolissa. Mari onkin iloinen, että tämä kaikki mahdollistaa oman ammattitaidon monipuolisen hyödyntämisen.
He ovat olleet tyytyväisiä siihen, että omalta kylältä saa tehtyä monenlaisia hankintoja ja omalla kylällä pääsee harrastamaan monenlaisen aktiviteetin parissa. Tätä monipuolisuutta pitäisi heidän mielestään vielä paremmin tuoda myös vapaa-ajan asukkaiden keskuuteen. Muun muassa läheltä menee hiihtoladut, lihaa saa Rautamulta Higlandista ja muniakin aivan läheltä. Kaikki on lähellä ja helposti saatavilla. Mari kertoikin iloinneensa siitä, että hänen omat tyttärensä ovat tajunneet omavaraisuuden positiivisen puolen. Hänen tyttärensä oli aivan innoissaan kertonut Marille, kuinka munat ja marjat saa läheltä, eikä kauppaan enää tarvitse lähteä.
Helena, Risto ja Mari uskalsivat tarttua unelmiinsa ja rakentaa elämän ja yrityksen maalle. Muutto maalle ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kaupungin erilainen ympäristö jäisi kokonaan pois. Myös Mari korostaa sitä, että maalla asuminen ei karsi mitään pois. Kaupunkiin pääsee ja sieltä takaisin, eikä siirtymistä paikasta toiseen pidä nähdä ongelmana.
