Svitlanan tarina

Svitlana ja hänen poikansa ovat kotoisin Ukrainan pohjoisosasta, tarkemmin Zhytomyrin alueelta, Radomyshlin kaupungista. He pakenivat Ukrainasta sodan takia, ja pitkän matkan jälkeen he päätyivät Suomeen. Nyt he asuvat Etelä-Pohjanmaalla Evijärven kunnassa.

Kaukana kotoa

Kun Ukrainan sota alkoi, Svitlanan ja hänen poikansa oli lähdettävä kotoaan. Ensin he muuttivat Ukrainan länsiosaan, sillä Zhytomyrin alueella ei ollut enää turvallista asua. Tuohon aikaan läntisessä Ukrainassa oli vielä turvallisempaa asua kuin pohjoisessa. Kuitenkin kohta tilanne lännessäkin paheni ja eläminen muuttui vaaralliseksi myös siellä. Sviltana kuuli ystävältään, joka elää Kaustisilla, että hänen ja hänen poikansa olisi mahdollista tulla Evijärvelle. Svitlana halusi pitää nelivuotiaan poikansa turvassa, joten he pakenivat sotaa Evijärvelle, vaikka päätös kotimaan jättämisestä oli erittäin vaikea. Heidän rakkaansa, kuten Svitlanan aviomies, hänen vanhempansa ja isöäitinsä jäivät Ukrainan pohjoisosaan, missä on edelleen vaarallista elää. Kuten Svitlanan perhe onkin todennut, elämä on kuin lottoamista – koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Svitlanan perheelle, etenkin hänen vakavasti sairaalle isoäidilleen lähteminen Ukrainasta Suomeen on vaikeaa, sillä tie Ukrainasta Suomeen on pitkä ja kivinen. Joka päivä Svitlana on yhteydessä perheeseensä varmistaakseen, että he ovat kunnossa. Kun hän on saanut tiedon, että hänen perheensä on kunnossa, hän voi keskittyä työhönsä. Hän toivoo, että voisi jonain päivänä tuoda myös perheensä Evijärvelle.

Elämä Evijärvellä

Svitlanan suunnitelma oli löytää töitä Evijärveltä ja tukea hänen vanhempiaan rahallisesti, koska sodan runtelemassa Ukrainassa hyvin harva pystyy enää työskentelemään. Nyt hän työskenteleekin Evijärven kunnalle. Monipuolisessa työssään hän auttaa muita ukrainalaisia esimerkiksi erilaisten dokumenttien kanssa. Hän pyrkii myös vastaamaan muita askarruttaviin kysymyksiin ja toimii välillä tulkkina, sillä kaikki Evijärvelle saapuneet ukrainalaiset eivät osaa englannin kieltä. Hän on esimerkiksi järjestänyt uusille Ukrainasta tuleville ihmisille asuinpaikat Evijärveltä. Toisinaan hän toimii myös ikään kuin psykologina. Svitlana kertoo työnsä olevan haastavaa, mutta hän rakastaa työtään, sillä hän voi työllään auttaa muita ukrainalaisia ihmisiä. Heidän kiitollisuutensa myös motivoi häntä jatkamaan työskentelyä.

Svitlanan poika on päivähoidossa Evijärvellä. Päiväkoti on tietenkin suomenkielinen. Hänen poikansa kuitenkin puhuu vain ukrainan kieltä, ja aluksi Svitlanaa huoletti, kuinka asiat päivähoidossa järjestyisivät kielimuurin takia. Huoleen ei kuitenkaan ollut aihetta, sillä päivähoidossa löytyi keino, jonka avulla Svitlanan poika saa kommunikoitua tarpeensa. Hänellä on käytössään kuvalliset kortit, joita näyttämällä päivähoidon vetäjä ymmärtää, mitä Svitlanan poika tarvitsee tai haluaa. Svitlana kertoo, että hänen poikansa on kovin puhelias, ja puhuu kuulemma myös päivähoidossa jatkuvasti. Päivähoitopaikan vetäjä ei kuitenkaan ymmärrä puheesta mitään, ja tämä kuulemma huvittaa häntä. Kielimuuri ei tunnu haittaavan Svitlanan poikaa, sillä hän näyttää viihtyvän päivähoidossa aivan hyvin.

Onnellinen Evijärvellä

Vaikka Svitlanan sielu ja sydän ovatkin Ukrainassa, hän on onnellinen, että hän on Evijärvellä. Hän pitää elämästään Evijärvellä monestakin eri syystä – yksi suurimmista syistä on evijärveläiset ihmiset. Hän mainitsee, että evijärveläiset tukevat häntä ja muita ukrainalaisia. Evijärveläiset myös hymyilevät heille jatkuvasti, yrittävät keskustella heidän kanssaan ja joskus he myös itkevät yhdessä. Toinen asia, mitä hän rakastaa Evijärvessä on luonto. Metsät, järvet ja joet tuovat kodin mieleen, sillä Ukrainan luonto on hyvin samankaltainen. Hän ei tiedä vielä, palaako hän Ukrainaan sodan jälkeen. Hän haluaa tarjota pojalleen hyvän elämänlaadun, mutta Ukrainassa se tulisi olemaan todella vaikeaa tai melkein mahdotonta, koska kaikki on tuhoutunut sodan myllerryksessä. Hän toivoo, että sota loppuisi pian, kuten toivomme me kaikki.