Vähän erilainen leikkikenttä
Rautamulta Highland -tilalla asustelevat paluumuuttaja Iida Rinne, hänen puolisonsa Markus Partanen sekä heidän lapsensa. Heidän lisäkseen tilalla asustaa kaksi koiraa, kaksi kissaa, kanoja sekä 70 vähän isompaa karvakamua. Nämä isommat karvakamut ovat Ylämaankarjan edustajia.
Iida ja Markus perheineen muuttivat Kiuruvedeltä vuoden 2019 tammikuulla Ähtäriin Iidan kotitilalle. Iida lähti kotoa jo suhteellisen nuorena, ja alun perin hänen unelmansa oli työskennellä hevosten parissa. Hän onkin opiskellut Kiuruvedellä hevosalaa ja valmistunut ravipuolelta. Hevoset veivät hänet niin Ranskaan kuin Kruunupyyhynkin. Näiden vaiheiden ja paikkojen jälkeen hän päätyi jo toista kertaa elämässään Kiuruvedelle, missä hän opiskeli ja tapasi myös Markuksen. He asustelivat Kiuruvedellä yhdessä omassa omakotitalossaan vuosien ajan, mutta Iidaa veti omien sanojensa mukaan takaisin kotiin jonkinlainen sukupolvien takainen kotipaikkarakkaus – hän oli aina tiennyt, että jonakin päivänä hän palaisi kotiin. Kotikaipuun myötä päätös muutosta Rautamultaan syntyi.
Markukselle muutto Ähtäriin sopi hyvin, sillä hänelle koti on siellä missä rakkaimmat ihmiset ovat. Siispä kaupat Iidan kotitilasta tehtiin jo vuonna 2017, vaikka itse muutto tapahtui vasta pari vuotta myöhemmin. Muuttotavaroiden sisälle kantamisen jälkeen Iida veti sisään astuessaan oven perässään kiinni, ja hänestä tuntui pitkästä aikaa siltä, että hän on tullut kotiin.
Kun he perheenä asettuivat uuteen kotiinsa, alkoi suunnittelu siitä, millainen toiminta maatilalla aloitettaisiin. Iidalle ja Markukselle oli selvää, että tilalle otetaan eläimiä, sillä heillä molemmilla oli kokemusta eläinten kanssa työskentelystä. Pelkkä kasviviljely ei heitä houkuttanut, ja Iidan unelma hevosista olisi ollut kovin vaikea saada tuottamaan tarpeeksi. Niinpä syntyi idea Ylämaankarjasta, jota he nyt hoitavat ja kasvattavat tilallaan. Viime vuonna he myös avasivat tilamyymälän, joka toimii suoramyyntiperiaatteella. Tilamyymälä on otettu vastaan hyvin ja myymälän on löytänyt Iidan ja Markuksen mukaan jo yllättävän moni tilan ja myymälän melko syrjäisestä sijainnista huolimatta.
Yksi maaseudun ja kylän parhaista puolista on Iidan ja Markuksen mukaan se, kuinka avuliaita kylän ihmiset ovat. Esimerkiksi jo ennen kuin he olivat edes muuttaneet, yksi kyläläisistä oli jo hankkinut Markukselle työpaikan, vaikkei ollut koskaan edes nähnyt tätä. Kylän maatalousyrittäjien välillä on myös hyvä henki, eikä ole poikkeuksellista, että koneita ja laitteita lainaillaan puolin ja toisin. Omalla tilalla puolestaan hienointa on Markuksen mukaan nähdä oma kädenjälkensä.
Maaseudulla asumisessa parhaita asioita ovat Iidan ja Markuksen mukaan koti, oma rauha ja vapaus elää omannäköistä elämää. Lapsilla on myös tilaa kasvaa, leikkiä ja rymytä – kotitila onkin hieman erilainen leikkikenttä.