Voi vitsit millainen syksy mulla on ollut! Tähän syksyyn on mahtunut kiirettä, töitä, romantiikkaa ja Landemian mysteerin ratkaisua. Onkireissusta tulikin vähän pidempi, ja huomasin tuossa pari viikkoa sitten, että oon nyt asunut vuoroin kaupungissa ja täällä Karijoella kalakaverini luona koko kesän ja oikeastaan ihan koko syksynkin. Onneksi freelance-toimittajan työtä pystyy tekemään joustavasti ja myös etänä, ja kalakaverin tuvassa kuitu toimii oikein hyvin.
Asiasta Landemiaan: näin Ilkka-Pohjalaisen liitteessä jutun Landemia-nimisestä hankkeesta, ja huomasin siitä, että Landemia-hanke järjestäisi Seinäjoella Framilla Maaseutuasumisen tulevaisuus -nimisen tilaisuuden. Ajattelin, että nyt on tullut mun paikka ratkaista Landemian mysteeri lopullisesti, ja ilmoittauduin saman tien mukaan tilaisuuteen. Ja siis se tilaisuus oli jättipotti! Nyt oikeasti tiedän mikä Landemia on! Kyse on hankkeesta, joka edistää eteläpohjalaisen maaseudun vetovoimaa ja pitovoimaa, ja tuo esille niitä hienouksia, mitä maakunnassa on! Landemia ei kuitenkaan ole vain hanke, vaan ilmiö, joka on levittäytynyt jo Etelä-Pohjanmaan maakuntarajojen ulkopuolelle. Landemian myötä moni kaupunkilainen on päättänyt kokeilla maalla asumista tai on entistä kiinnostuneempi siitä.
Oon viihtynyt täällä Etelä-Pohjanmaalla ihan törkeen hyvin, ja joka kerta, kun lähden vähäksi aikaa asumaan mun pääkaupunkiseudun yksiöön, huomaan, että odotan jo junassa paluuta takaisin maalle… ehkä se on sitä Landemian lumoa. Tiedä sitten johtuuko se lopulta kalakaverista, vai siitä, että oon oikeesti päässyt mukaan erilaisiin tapahtumiin ja siihen ihanaan yhteisöön, joka Karijoella ja näköjään koko Etelä-Pohjanmaalla on. Oon nimittäin kiertänyt Etelä-Pohjanmaata siippaehdokkaani kanssa ja vieraillut eri kunnissa eri puolilla Etelä-Pohjanmaata. Meidän ajelut ympäri maakuntaa on olleet niin ihania! Matkalle on mahtunut kaikenlaista. Kauniita maisemia; peltoa silmän kantamattomiin, humisevia metsiä ja puhdasvetisiä järviä, mutta ennen kaikkea aitoja, mukavia ja rehellisiä ihmisiä! Onhan se ihmisten murrekin aika kivan kuuloista.
Mun ja kesäisen kalakaverin suhde on sen verran syventynyt tässä kesän ja syksyn aikana, että mun pitää oikeasti miettiä, mitä tekisin tuon mun pääkaupunkiseudun yksiön kanssa. Oon viettänyt siellä aika vähän aikaa, ja onhan se vuokra tosi kallis siihen nähden kuinka vähän enää siellä oikeasti vietän aikaa… Ehkä mun pitää jutella tästä kalakaverin kanssa. Luulen, että se vähän järkyttyis, jos yhtäkkiä vaan ilmoittaisin muuttavani sen luokse. Kalakaveri viljelee maata perintötiluksillaan, mutta tekee myös etätyötä ihan leipätyökseen. Voisin kysyä, mitä mieltä se olis, jos maajussin nurkkiin muuttaiskin yhtäkkiä morsian…